Tunnin kuva on aika, jonka taiteilija käyttää luodakseen taideteoksen. Tämä käsite on saanut alkunsa impressionismista, kun monet taiteilijat alkoivat maalata ulkona luonnonvalossa. Heidän tavoitteenaan oli tallentaa hetki ja valon vaikutelma, joten heidän täytyi työskennellä nopeasti ennen kuin valo muuttui.
Tunnin kuva voi merkitä myös yleensä nopeaa ja intuitiivista maalaustapaa, jossa taiteilija ei käytä paljon aikaa yksityiskohtien hiomiseen vaan pyrkii luomaan vaikutelman ja tunnelman. Tällainen työskentely antaa taideteokselle usein energisen ja spontaanin ilmeen.
Impressionismi oli vallankumouksellinen liike taidehistoriassa, ja se vaikutti moniin myöhempiin taiteen suuntauksiin. Sen tavoitteena oli vangita hetki, ilme ja valo sellaisina kuin ne vaikuttavat katsojaan sillä hetkellä. Impressionistit eivät yrittäneet ensisijaisesti kopioida todellisuutta, vaan he pyrkivät välittämään visuaalisen vaikutelman emotionaalisen vaikutelman kautta.
Impressionistien maalauksissa näkyy usein nopean työskentelyn jälki, näkyviä siveltimen vetoja ja rohkeaa värinkäyttöä. Tämä aiheutti aluksi kritiikkiä ja vastustusta perinteisen taiteen ystäviltä, mutta impressionistien töitä alettiin myös arvostaa ja ymmärtää.
Tunnin kuva -käsite on jatkunut myös myöhemmin taiteen historiassa, kun eri taiteilijat ja liikkeet ovat käyttäneet sitä oman tyylin luomiseen. Esimerkiksi expressionismi ja kubismi ovat suuntauksia, jotka keskittyvät enemmän tunteen ja muodon vääristämiseen kuin tarkan kuvan luomiseen.
Nykyään taiteilijat käyttävät tunnin kuva -käsitettä edelleen luodessaan teoksiaan. Nopea työskentely voi antaa taiteelle raikkaan ja elävän vaikutelman, ja se voi myös auttaa taiteilijaa pääsemään irti liiallisesta kontrollista ja sallimaan intuitiivisen luomisprosessin.
Tunnin kuva -käsite on siis keino ilmaista nopeaa ja intuitiivista taiteen tekemistä, joka tuo mukaan eloisuutta ja spontaaniutta. Se on osa taiteen jatkuvaa kehitystä ja tapaa ilmaista maailmaa eri aikoina ja eri taiteilijoiden perspektiiveistä käsin.