Kognitiivinen disonanssi on psykologinen ilmiö, jonka lähtökohdat ovat psykologisessa ristiriidassa olevissa uskomuksissa, asenteissa ja käyttäytymisissä. Termiä käytti ensimmäisenä yhdysvaltalainen sosiologi Leon Festinger 1950-luvulla.
Kognitiivinen disonanssi syntyy, kun yksilön uskomukset tai arvot ovat ristiriidassa hänen tekemiensä päätösten tai toimien kanssa. Tämä ristiriita aiheuttaa epämukavuutta ja stressiä, minkä seurauksena yksilö pyrkii vähentämään dissonanssia jollain tavalla.
Yksi yleisimmistä tavoista vähentää kognitiivista dissonanssia on muuttaa omaa asennetta tai uskomusta niin, että se sopii paremmin yhteen ristiriitaisen toiminnan kanssa. Esimerkiksi jos henkilö tupakoi vaikka tietää sen olevan haitallista terveydelle, hän voi vähentää dissonanssiaan vakuuttamalla itselleen, että ”kuitenkin kaikki kuolevat jossain vaiheessa” tai ”en ole niin riippuvainen, että en voisi lopettaa milloin tahansa”.
Toinen tapa vähentää kognitiivista dissonanssia on etsiä lisätietoa tai tukea oman ratkaisunsa puolesta. Esimerkiksi tupakoitsija voi löytää tutkimuksen, joka kyseenalaistaa tupakoinnin haitallisuuden tai vertaistuen samassa tilanteessa olevilta.
Kolmas tapa vähentää dissonanssia on vähentää tekemänsä päätöksen tai toiminnan merkitystä. Esimerkiksi henkilö, joka ei usko ilmastonmuutokseen, voi vähentää dissonanssiaan hylkäämällä tärkeiden poliittisten päätösten merkitystä yksilön toiminnan kannalta.
Kognitiivisella dissonanssilla on monia vaikutuksia ihmisten käyttäytymiseen ja päätöksentekoon. Se voi johtaa epäjohdonmukaiseen käyttäytymiseen, motiivien vääristymiseen ja vaikeuteen tunnistaa omat virheet.
Ymmärtämällä kognitiivisen dissonanssin mekanismeja voi auttaa yksilöitä ja ryhmiä saavuttamaan parempaa päätöksentekoa ja käyttäytymistä. Esimerkiksi markkinointistrategioita suunnitellessa voidaan ottaa huomioon kognitiivisen dissonanssin vaikutukset ja pyrkiä vähentämään sitä esimerkiksi tarjoamalla lisätukea tai lisätietoa.